Siili lemmikkinä

Siilejä on pidetty lemmikkinä Suomessa 1990-luvun alusta lähtien ja ensimmäinen (ja ainoa) suomalainen siiliharrastajia yhdistävä järjestö, Suomen Siiliyhdistys ry, on perustettu vuonna 2002. Siili on silti edelleen suhteellisen harvinainen lemmikki. Kasvattajia on vain muutamia ja siilejä rekisteröidään vuosittain joitain kymmeniä.

Lemmikkisiili tarvitsee paljon asuintilaa, virikkeitä ja lämpöisen elinympäristön ympäri vuoden (kts lisää Koti, olosuhteet ja tarvikkeet). Siilin pitäminen vaatii myös jonkun verran perehtymistä mm. ruokavalioon, koska sille ei ole olemassa valmista täysravintoa, kuten monille muille lemmikeille.

Yksi vai kaksi?

Siilit ovat erakoita, joten ne asutetaan aina yksin. Siilit sietävät toisiaan lähinnä lisääntyäkseen. Osa naaraista tulee suuressa tilassa toimeen keskenään, mutta saattavat silti stressata toisistaan sitä juurikaan näyttämättä. Niille ei ole luonnollista jakaa reviiriään, joka luonnossa olisi vieläpä paljon isompi, kuin mitä vankeudessa voidaan tarjota.

Luonne

Siili on perusluonteeltaan ennen kaikkea aktiivinen ja utelias. Se saattaa viilettää juoksupyörässä yli 10 km yössä ja sitä kiehtoo tutustua uusiin asioihin haistelemalla, maistamalla, kaivamalla ja muuten tutkimalla.

Siili harvoin on kissan tai koiran lailla seurallinen tai ihmiseen leimautuva lemmikki. Siilin kanssa seurustelua rajoittaa jo sen hämäräaktiivisuus, joten sylilemmikkiä haluavalle siili ei ole paras vaihtoehto. Käsittelyyn tottunut siili on käsiteltävissä ja osa myös nauttii sylissä olosta sekä silityksistä, sen aikaa kun malttaa. Enemmän siili on kuitenkin seurattava, persoonallinen ja sympaattinen lemmikki, jonka touhujen ihmettelystä saa yleensä suurimman ilon.

Käytännössä, kun siili herää illalla, sen kanssa voi seurustella. Sen voi ottaa paidan alle syliin torkkumaan vielä hetkeksi ennen sen aktiivisinta aikaa tai mennä itse lattialle istumaan tai makoilemaan ja antaa siilin tulla kiipeilemään päälle. Sille voi syöttää herkkuja kädestä tai piilottaa niitä etsittäväksi, opettaa oman nimensä tai luokse tulon, sitä voi leikittää esim. kissanleluilla ja pitää hyvänä silittelemällä, jos siili malttaa siksi aikaa rauhoittua.

Hämäräaktiivisuus

Siili on hämäräaktiivinen eläin, joten se herää illalla ja on aktiivisimmillaan yöllä. Siilin ja omistajan rytmistä riippuen siili heräilee yleensä aikaisimmillaan klo 19-20 alkaen ja yleensä näin aikaisin vain, jos se on siihen oppinut.

Siilin rytmiä voi opettaa aikaisemmaksi vähentämällä valoja, ääniä ja liikkumista siilin asumuksen lähellä aiemmin illasta. Myös ruoka kannattaa antaa tällöin samaan aikaan, kun haluaa siilin heräävän. Täytyy muistaa, että siilille luontaisin rytmi on kuitenkin olla aktiivisimmillaan yöllä, joten ennen klo 19 ei kannata odottaa siilin heräävän, eikä sitä kannata edes yrittää.

Vanhemmiten olen huomannut siilien heräilevän myös päiväsaikaan. En tiedä, onko se siilien oma huone, päivällä kupissa oleva kuivaruoka vai mikä, mutta säännöstään meillä on 2,5 v iästä eteenpäin siilit alkaneet näyttäytyä pikaisesti myös valoisaan aikaan hereillä. Iän lisääntyessä vain useammin. Satunnaisesti siilin voi myös herättää päiväsaikaan ja välillä se on välttämätöntäkin, mm. eläinlääkärikäyntien vuoksi. Käsittelyyn ja ihmiseen tottuneet siilit harvoin stressaavat satunnaisista herättelyistä.

Piikit ja käsittely

Siilillä on puolustuksenaan n. 7000 lihakseen kiinnittynyttä piikkiä, jotka se voi nostaa hetkessä pystyyn. Samalla siili menee usein pallolle ja saattaa tehostaa uhkavaikutelmaa puhisemalla ja hytkymällä paikallaan. Tällöin siiliin tottumattoman on melkein mahdoton paljain käsin siihen koskea. Siilin tuntiessa olonsa turvalliseksi sen piikkejä kannattelevat lihakset ovat rentoina ja siili avoin. Sitä pystyy silloin silittämään otsalta, vatsapuolelta ja piikkien lomasta. Rentona oleva piikistö ei silitettäessä pistä, vaan se tuntuu lähes pehmeältä,
havunneulamaiselta.

Siilin piikkeihin tottuu ja kokemuksen myötä sen elekieltä oppii lukemaan. Silloin siilin käsittely helpottuu ja kun saa itsevarmuutta käsittelyyn, siili kokee olonsa luottavaisemmaksi ja se rentoutuu nopeammin.

Siilin piikit ovat niin tehokas puolustuskeino, että sen harvoin tarvitsee käyttää hampaita puolustautuakseen. Kiinnostuksesta siili saattaa maistella sormia tai vaatteita, mutta tällöin yleensä näykkimällä. Jos siili kuitenkin kokee, että piikeistä ei ole apua, se saattaa äärimmäisenä keinona purra. Ja todella lujaa! Se iskee hampaat
kiinni ja irroittaa otteensa vasta sekuntien päästä, joskus vasta väkisin irroitettuna.

Uros vai naaras?

Siileillä ei ole sukupuolten välisiä luonne-eroja, vaan erot on enemmänkin yksilöiden välillä. Jos samassa taloudessa asuu sekä uros että naaras, uros saattaa merkkailla, kiihtyä ja piipitellä haistaessaan naaraan.

Naarassiileillä valitettavan yleinen vaiva on kohtutulehdukset ja -kasvaimet, joita ymmärrettävästi uroksilla ei ole. Naaraan steriloinnilla näitä sairauksia voidaan estää.

Tuhot ja sotku

Siili ei ole jyrsijä, joten se ei pureskele sähköjohtoja tm. Siili voi pureskella ja riepotella leikkiessään esineitä, varsinkin sen mielestä erikoisen tuoksuisia. Se harvoin kuitenkaan saa hampaillaan tuhoa aikaan.

Siili kuitenkin on suhteellisen sotkuinen eläin, eikä se yleensä katso, mihin tarpeensa tekee. Tämä on hyvä huomioida siilin jaloitellessa vapaana.

Vaahtopallot

Siileillä on tarkoitusperiltään tuntematon tapa tehdä vaahtopalloja. Ne tekevät sitä myös luonnossa ja vaahtopalloilla on arveltu olevan tarkoitus siirtää hajuja itseensä, ehkä vihollisten karkoittamiseksi tai lisääntymiskumppaneiden houkuttamiseksi.

Vaahtopallon tehdessään siili alkaa pureskella mielestään kivan hajuista esinettä (esim. vaatteet, luonnonmateriaalit, korut, uudet tai kivan hajuiset ruuat) ja sitten tehdä syljestään vaahtoa. Tämän vaahdon siili levittää kielellään piikkeihin. Tätä kutsutaan vaahtopalloksi eli vaahtisteluksi.

Siili ja muut lemmikit

Siilit ja muut lemmikit on aina yksilöitä, mutta oman kokemukseni mukaan siili tulee pääsääntöisesti hyvin toimeen muiden lemmikkien kanssa, toisin sanoen sietää niitä. Siiliä ei voi koskaan jättää valvomatta muiden eläinten kanssa, mutta reviirittömällä alueella siilin voi antaa valvottuna tavata muun lajisia kavereita.

Siiliä yleensä kiinnostaa lähinnä käydä haistamassa kissaa tai koiraa tm lähempää, mutta kiinnostus jää siihen. Isompia siilin suora iholle käyminen saattaa hätkäyttää, ja niiden on muutenkin vaikea tulkita siilin elekieltä. Tämä aiheuttaa yleensä ainakin kissoissa ja koirissa varovaista kiinnostusta, mutta ne mielellään pitävät sopivan välimatkan siiliin ja väistävät hämmentyneinä, jos siili tulee liian lähelle. Kovin riistaviettiset muut lemmikit voivat yrittää saalistaa siiliä ja niiden läsnäolo voi stressata siiliä jo ilman suoraa kontaktia.

Allergia

Siilejä pidetään yleisesti melko allergiaystävällisinä ja kokemukseni mukaan siili voi olla siedetty lemmikki allergiaperheessä. Allergiatkin on valitettavasti yksilöllisiä ja siilille voi myös allergisoitua, vaikka ei olisi muille eläimille tiedossa olevaa allergiaa.

Siilin iho hilseilee, vaikkakin hieman eri tavoin, kuin karvaisilla lemmikeillä. Ainakin piikkien alta. Allergiaoireita voi tulla myös syljen proteiineista, joten myös se voi siilinkin kohdalla aiheuttaa oireita.

Toisaalta siilillä ei käytetä purua tm pölyävää alusmateriaalia, mikä mm. jyrsijöiden kohdalla lisää allergisoivuutta. Siili myös tykkää kylpeä hiekassa, mikä osaltaan vähentää siilin hilseilyä. Siilin terraariotyylinen asumus pitää myös hilseen hyvin poissa ympäristöstä.