Hoito


Siilin päivittäiseen hoitoon kuuluu raikkaasta juomavedestä ja riittävästä, oikeanlaisesta ravinnosta holehtiminen sekä sen tilojen puhtaanapito, jonka helpottamiseksi siilin asumuksessa voi olla hyvä käyttää alusina esim. sanomalehteä tai vahakangasta ainakin juoksupyörän, hiekkalaatikon ja ruoka-astioiden alla.

Juoksupyörä saattaa myös olla tarpeen pestä lähes päivittäin, sillä vaikka siili oppisikin käyttämään hiekkalaatikkoa pääasiallisena vessanaan, hutejakin tulee, joista suurin osa todennäköisesti juoksupyörään. Tämän takia myös siilin tassut ovat lähes yhtä usein pesun tarpeessa.

Siilin hoitoon kuuluu päivittäin myös sen kanssa touhuaminen, minkä yhteydessä on samalla hyvä tarkkailla sen olemusta, liikkumista ja käytöstä sekä ihon, piikkien ja tassujen kuntoa. Siilin tassuihin kannattaakin kiinnittää erityistä huomiota, sillä matalan maavaransa ja usein myös tahmaisten tassujensa takia siili kerää helposti niihin mm. hiuksia ja langanpätkiä, jotka tassun ympäri kiertyessään voivat pahimmillaan aiheuttaa siihen jopa kuolion. Tämän takia siilin huoneessa onkin myös imuroitava usein.

Jos siilin tassuun pääsee kiertymään hius tms, sen voi koittaa itse irroittaa purkamalla pinsettien avulla tai leikkaamalla poikki pienillä teräväkärkisillä saksilla. Kiertynyt hius vain usein häiritsee raajan verenkiertoa siinä määrin, että kiertymäkohta turpoaa jo lyhyessäkin ajassa, jolloin hiuksen tms irti saaminen kotikonstein voi olla melko mahdotonta, varsinkin kun siili harvemmin tahtoo antaa kipeää tassuaan tarkempaan syyniin. Tässä tapauksessa ainoa vaihtoehto on lähteä pikimmiten eläinlääkäriin, jossa kiertymä voidaan koittaa irroittaa paremmilla välineillä ja paremmissa olosuhteissa, esim. siilin ollessa rauhoitettuna. Ilman el.lääkärin hoitoa siili ei selviä, jos kiertymää ei saada itse irroitettua.

Kiertymien aiheuttamiin ihorikkoihin, kuten muihinkin siilin haavoihin, toimii paikallishoitona haava-alueen desinfektio antiseptillä (esim. Betadine laimennettuna veteen suhteessa 1:10) 1-2 krt/pv muutaman päivän ajan. Pidempään desinfiointiaineita ei kannata käyttää, sillä ne vain turhaan kuivattavat ihoa, mikä taas haittaa haavan paranemista. Juokseva lämmin vesi on myös hyvä apu ja haavaa kannattaakin suihkutella päivittäin vedellä parin minuutin ajan, minkä lisäksi haavavoiteita (esim. Betadine-rasva) voi käyttää, kun paikallisantisepti-hoito on ohi.


Painon tarkkailu

paino.jpg

Myös viikottaisilla punnituksilla voidaan huomata päivittäisen tarkkailun lisäksi ajoissa, jos siilillä on joku hätänä. Siilit ovat nimittäin taitavia peittelemään sairauksiaan ja näkyvien oireiden ilmaantuessa siili saattaa olla jo hyvinkin huonona. Suuremmat muutokset painossa antavat syytä epäillä, että kaikki ei ole kunnossa, joten siili kannattaa punnita säännöllisesti kerran viikossa, jolloin painon laskun tai nousun näkee heti ja siihen voidaan puuttua. Pienet yksittäiset +/- 20 g heitot painossa ovat tavallisia ja selittyvät mm. suolen sisällöllä, joten siili kannattaakin punnita aina samaan aikaan päivästä, esim. sen juuri herättyä ja ennen ruokailua, jolloin punnitustuloksista saadaan tarkempia.

Siilin äkilliset painon muutokset tulee ottaa vakavasti, sillä siihen on lähes aina joku terveysperäinen tai terveyttä haittaava syy. Mm. hammas- ja ienongelmista johtuva syömättömyys, sisäloiset tai horrostamisyritys aiheuttavat eräinä lukuisista syistä siilin painon laskua, kun sen nousu taas voi johtua mm. vääränlaisesta ruokavaliosta tai liian vähäisestä liikunnasta, mitkä itsessään altistavat monille sairauksille.


Lämpö, valo ja horrostaminen

Oleellisena osana siilin hoidossa on sen tilojen riittävästä lämpötilasta huolehtiminen. Lemmikkisiileillä on nimittäin luonnonvaraisten lajitovereidensa lailla taipumus vaipua horrokseen selviytyäkseen haastavista ympäristöoloista, kuten kylmyydestä, kuumuudesta tai kuivuudesta ja niistä johtuvasta ravinnon vähyydestä. Toisin kuin luonnossa, lemmikkioloissa siili ei kuitenkaan ole voinut valmistautua horrokseen keräämällä siihen tarvittavaa rasvakerrosta, joten lemmikkisiilin mahdollisuudet selviytyä horroksesta ovat melko olemattomat.

Sopiva lämpötila lemmikkisiilille on 23-26'c, jota viileämmässä se saattaa ryhtyä horrostamaan. Tämä on hyvä ottaa huomioon jo siilin asumuksen/aitauksen paikkaa miettiessä, sillä lattian tasolla on usein viileämpää ja lattianrajassa sekä ikkunoiden ja ovien lähellä saattaa käydä vetoa. Siilin tiloissa onkin paras pitää jatkuvasti ainakin yhtä lämpömittaria, joka sijoitetaan tilojen oletetusti viileimpään kohtaan.

Lämmön lisäksi valon on huomattu vaikuttavan lemmikkisiilien vireystasoon; syksyisin valoisan ajan lyheneminen ja iltojen pimeneminen saattaa saada siilin horrostushalut heräämään. Tämän vuoksi siilin tiloissa voi pimeänä vuodenaikana olla tarpeen pidentää sisävalaistuksella päivää normaaliksi, n. 12 tunnin pituiseksi, mitä se keskimäärin luonnollisella elinalueellansakin on.


Jos siili yrittää horrostaa

  • Merkkeinä siitä se on usein hyvin hidasliikkeinen, kankean, uneliaan ja hoipertelevan oloinen. Lisäksi sen ruumiinlämpö on saattanut laskea huomattavasti, minkä tuntee käteenkin sen vatsaa kokeilemalla
  • Siirrä siili välittömästi lämpenemään, esim. oman paitasi tai lämpölampun alle, lämpömaton päälle tai fleeceen käärityn kuumavesipullon vierelle ja seuraa virkoamisen merkkejä
  • Jos siili ei ala heräilemään 30-45 min kuluessa on sen kanssa lähdettävä eläinlääkäriin
  • Korjaa lämpöolot, lisää tarvittaessa valoa ja seuraa merkkejä uusista horrostusyrityksistä

Tassupesut

Siilin tassut saattaa olla tarpeen pestä jopa päivittäin riippuen siitä, kuinka pahasti se on saanut itsensä pyörässä juostessaan sotkettua.

Tassupesuihin käy hyvin esim. laakea pesuvati, jonka pohjalla on pieni froteepyyhe antamassa tassuille pitoa. Vatiin lasketaan kädenlämpöistä vettä n. 2-4 cm ja annetaan siilin tassutella siinä aikansa, jolloin tassut likoavat puhtaaksi itsestään.

Pesun päätteeksi siilin tassut ja mahan alunen pitää kuivata huolellisesti ja varmistaa, että siili pääsee lämpöiseen paikkaan kuivattelemaan.

Kynsien leikkaaminen

Siilin kynnet leikataan säännöllisesti. Sopiva leikkausväli riippuu kynnen kasvusta ja luonnollisesta kulumisesta, mutta tavallisesti se on n. 2-3 viikkoa. Joiltain siileiltä kynsiä joutuu leikkaamaan tosin huomattavasti useammin, jopa 5 vrk:n välein. Sopivana mittana kynsi päättyy hieman sisällään kulkevaa suonta pidemmälle.

Kynsisaksiksi käyvät hyvin jyrsijän tai kissan kynsisakset, tai kuten
itse olen parhaimmiksi huomannut, tavalliset viistoteräiset
kynsileikkurit. Tapa saada kynnet leikattua riippuu siilistä itsestään;
joiltakin se onnistuu helposti sylittelyn yhteydessä, toisilta kynnet
saa leikattua siilin keskittyessä ruokailemaan, toiset taas vetäytyvät
pallolle heti jos edes yrittää saada otetta tassusta. Pallolla pysyvän
siilin kohdalla hyvä keino saada se ojentamaan tassua onkin kallistaa
sitä käden varassa varovasti eteenpäin, jolloin se ottaa tassuilla
vastaan. Mikäli tästä ei ole apua, vesi saa siilin kuin siilin aukeamaan ja tällöin kynnet voi yrittää leikata tassupesun yhteydessä. Kunnon näkyvyyttä tai otetta on usein vaikea löytää, kun kynsiä yrittää leikata tassupesun yhteydessä, minkä lisäksi vesi edistää verenvuotoa, jos leikkaus osuu vahingossa suoneen. Siksi ensin kannattaa yrittää muita keinoja ja lähteä leikkaamaan kynsiä vedessä vasta, kun muu ei ole onnistunut.

Kynsiä leikatessa on varottava leikkaamasta kynnen sisällä kulkevaan
verisuoneen, jonka siilin kynsistä hyvässä valossa yleensä helposti
erottaakin. Siihen leikkaaminen nimittäin on paitsi siilille hyvin
kivuliasta – jonka seurauksena se usein alkaa aristamaan tulevia kynsien leikkuita, siitä voi seurata yllättävänkin suuri ja vaikeasti
tyrehdytettävä verenvuoto.


Mikäli kynsi kuitenkin vahingossa leikataan suoneen asti, verenvuoto
tyrehdytetään painamalla vuotokohtaa tiukasti pumpulilla, jonka lisäksi
siilin vuotava tassu voidaan kastaa varpaita myöten peruna- tai
maissijauhoon, jonka tärkkelyksen pitäisi jossain määrin edesauttaa
vuodon tyrehtymistä. Kun vuoto saadaan tyrehtymään, vuotokohta
puhdistetaan desinfiointiaineella, esim. veteen teen väriseksi
laimennetulla Betadinella

Kylvyt

Tassupesujen lisäksi siiliä voi silloin tällöin olla tarpeen
kylvettää muutenkin. Tämä käy kätevästi valuttamalla sen päälle
kädenlämpöistä vettä ja hieromalla sen piikkejä varovasti puhtaiksi joko sormin tai pehmeäharjaksisella hammasharjalla. Useimmiten siilin kylpyihin riittää pelkkä vesi, mutta tarvittaessa pesuaineena voi käyttää mietoa, eläimille tarkoitettua shampoota, esim. apteekista saatavaa Aptus Helläpesua.

Siiliä kylvetettäessä on oltava tarkkana, ettei sen korviin pääse vettä. Pesun jälkeen siili on aina kuivattava huolella, minkä lisäksi sille on oltava valmiina lämmin paikka, johon se voi pesun jälkeen vetäytyä lämmittelemään.

Siiliä ei kuitenkaan kannata, eikä yleensä ole tarpeenkaan, pestä kuin satunnaisesti. Sitä on nimittäin vaikea saada täysin kuivaksi, varsinkaan selkää piikkien alta, jolloin palelemaan päästessään se vain turhaan altistuu vilustumiselle.


Ihon hoito

Siileille ominainen vaiva on kuivasta huoneilmasta tai vääränlaisesta, usein riittämättömästi välttämättömiä rasvahappoja sisältävästä ruokavaliosta johtuva ihon kuivuus, oireina sen hilseily ja kutina. Kuivaan ihoon auttaa yleensä helokkiöljy, jota annetaan siilin ruoan päällä 1-2 tippaa/päivä, jonka lisäksi sitä voidaan käyttää ulkoisesti esim. siilin kylpyvedessä. Ensisijaisen tärkeää on kuitenkin tarkastaa siilin ruokavalion tasapainoisuus ja mahdollisesti lisätä siihen välttämättömiä rasvahappoja sisältäviä ruoka-aineita.Jos siilin kuivan ihon voi olettaa johtuvan liian kuivasta huoneilmasta, eli suhteellisen ilmankosteuden olevan alle siilille sopivan 50%, ilmankostutin siilin huoneessa yleensä auttaa

Syy siilin hilseilyyn ja rapsutteluihin voi löytyä myös esim. ruoka-aineallergiasta, ulkoloisista tai sieni-infektiosta, ja tartuntaa epäiltäessä on syytä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin.



Korvat

Siilille voi mm. kuivan ihon oireena myös ilmestyä korvanlehtiin vahamaisia kertymiä, jotka saavat ne näyttämään reunoiltaan repaleisilta, ns. piparikorvilta. Tähän auttaa, kun korvanlehtiä rasvailee päivittäin vaseliinilla tai parafiiniöljyllä ja samalla hieroo kertymiä varovasti irti korvanlehdistä.

Siilin korvia voi olla välillä tarpeen myös puhdistaa, mutta silloin on aina varottava menemästä yhtään korvanlehteä syvemmälle korvakäytävään, koska se voi paitsi vahingoittaa siilin korvaa, se usein vain työntää vahaa syvemmälle. Korvien puhdistamiseen käy parafiiniöljyyn kastettu vanupuikko.


Jos siilin korvat näyttävät kutiavan, jolloin se saattaa mm. raapia niitä ja ravistella päätään, tai jos niissä näkyy rusehtavaa eritettä tai muuta poikkeavaa (esim. sienikasvustoa) kyseessä on eläinlääkärikäyntiä vaativa vaiva, kuten tulehdus, korvapunkki tai -sieni, jota itse sörkkimällä yleensä vain pahentaa.