Ravinto

Siili on opportunistinen hyönteissyöjä. Pääosin sen ruokavalio luonnossa koostuu erilaisista hyönteisistä, mutta tilaisuuden tullen se syö myös muita selkärankaisia (matelijoita, sammakoita, jyrsijöitä, lintuja) ja niiden poikasia, munia, raatoja, marjoja, siemeniä ja muuta maasta löytyvää kasvisperäistä ravintoa. Näiden osuus siilin ruokavaliossa on yleensä pieni, ja varsinkin kasvisperäisen ravinnon osalta siilin on arveltu syövän sitä paremman puutteessa. Siilin ruuansulatus ei tue kasvisperäistä ravintoa ja tästä johtuen se ei sula kunnolla lemmikkisiilinkään vatsassa. Siili ei siis pysty kunnolla hyödyntämään kasviperäisen ruuan vitamiineja. Jos siilin ruokavalion vitamiini- ja mineraalitasoa haluaa parantaa, paljon kasvisravintoa parempi keino on kasvattaa itse ruokahyönteisiä ja ruokkia niitä monipuolisella, hyvin ravinteikkaalla ravinnolla. Nämä ravinteet siili saa sitten syödessään itse hyönteisen.

Muulta osin siilin ravitsemus ei ole vielä kovin hyvin tiedossa. Edes sitä, mitä kaikkea siili luonnossa syö ja missä suhteissa, ei tiedetä. Siksi suositukset muuttuvat ja vanhoja kumotaan. Esim. siilin ravinnon kalsium-fosfori-tasapainon merkitys on vasta alkanut saamaan huomiota maailmalla, eikä se ole vielä juurikaan saavuttanut harrastajia Suomessa.

Yhteenvetona voidaan taulukon perusteella lähinnä todeta, että toukkamuodoissa on yleensä suhteellisen paljon rasvaa, sirkat ja torakat ovat rasvattomuudessaan siilille hyvää ravintoa, ja että Ca:P-suhde on useimmissa hyönteisissä kaukana suosituksesta. Ruokahyönteisten ikä, kehitysvaihe (toukka-kotelo-kuoriainen/perhonen jne) ja oma ravitsemus vaikuttavat arvoihin, joten siksi taulukon arvoja voi pitää vain suuntaa antavina.

Hyönteisistä erinomaista perusravintoa siilille ovat siis erilaiset sirkat, kuoriaiset, lierot, torakat, siirat ja kalkkimadot. Toukkamuodot, kuten jauhomato, ruusukuoriaisen toukka, jättijauhomato, vahakoisa, buffalomato jne, puolestaan ovat suhteellisen rasvaisia, joten niiden osuus ravinnosta kannattaa pitää pienempänä. Sopiva rasvan määrä riippuu siilistä, sen iästä ja aktiivisuustasosta. Kasvavalle ja aktiiviselle siilille rasvaa saa olla ravinnosta jopa 15 %, mutta ikääntyvä siili saattaa alkaa lihomaan jo rasvan ylittäessä 5 % ravinnosta. Siiliä seuraamalla ja säännöllisesti punnitsemalla voi arvoida, saako oma siili rasvaa sopivassa määrin.

Luonnosta löydettyjen hyönteisten puolesta ei ole yhtä oikeaa vastausta ja näkemykset jakaantuvat siilistien kesken. Siilin ulkoillessa ja syödessä luonnosta löydettyjä hyönteisiä on olemassa riski loisiin, mutta toisaalta tämä riski ei ole kovin merkittävä ja loiset ovat sydänmatoa lukuunottamatta häädettävissä kissojen matolääkkeillä ilman reseptiä. Hyötynä puolestaan luonnon hyönteisillä voi saada monipuolisuutta siilin ruokavalioon.

Etanoiden ja kotiloiden kohdalla riski on suurempi, koska ne toimivat sydänmadon väli-isäntinä. Kypsennettynä niitäkin uskaltaa antaa. Tiedossa on myös yksi esimerkkitapaus, jossa siilin poikanen oli saanut sydänmadon säilyke-etanasta, joten tämäkin on mahdollista, vaikkakin erittäin harvinaista. Jos aivan varman päälle haluaa suojella siiliä sydänmadolta, voi säilyke-etanatkin keittää ennen siilille tarjoamista.

Lemmikkisiilin ruokavaliossa lihalla jäljitellään sitä, että se söisi luonnossa pieniä selkärankaisia ja raatoja. Luonnollisin vaihtoehto onkin tarjota siilille kokonaisia ruokaeläimiä, kuten hiiren pinkkejä tai tipuja (eläinkaupoista), mutta myös vähärasvainen liha (kana, kalkkuna, nauta), kala (mm. lohi ja seiti) ja munat ovat hyvä vaihtoehto. Kalalle ja katkaravuille siileillä on satunneisesti tavattu allergiaa, mikä kannattaa pitää mielessä, jos oma siili alkaa oireilemaan esim. kutisemalla tai ihottumalla.

Luonnollisena kalkin lähteenä siilille voi antaa kypsentämättömänä luineen jauhettua kanaa tai kalkkunaa, jota löytää ainakin eläinkaupoista kissojen ja koirien raakaruokaosastolta. Kypsennys muuttaa linnun luun säröiseksi, jolloin se voi rikkoa ruuansulatuselimistöä, minkä vuoksi kypsennettyä lihaista luuta ei saa siilille antaa. Toinen vaihtoehto on lisätä luuttomaan lihaan kalkkia, kuten luu- tai seepiansuomujauhetta tai murskattuja munankuoria. Myös kuivatut kanankaulat, kokonaiset pikkukalat ja laktoosittomat, vähärasvaiset maitotuotteet ovat hyviä kalsiumpitoisia lisukkeita.

Liika kalsiumin saanti rasittaa mm. munuaisia ja aiheuttaa virtsatiekiviä, joten "varmuuden vuoksi" varsinkaan kalkkijauheita ei kannata antaa. Kokonaisessa ruokaeläimessä on luuta n. 10 %, mikä tarkoittaa, että 1 rkl luutonta lihaa voi lisätä n. ⅓ tl esim. jauhettua munankuorta.

Kasviperäinen ruoka ei kunnolla sula siilin ruuansulatuksessa, eikä siili siis pysty hyödyntämään kaikkia sen sisältämiä hyviä ravintoaineita. Ei kasvisravinnosta satunneisesti ja pieninä määrinä kuitenkaan haittaakaan ole, jos haluaa kokeilla, mitä oma siili tykkää esim. porkkanasta, parsakaalista tai kurpitsasta. Tässä tapauksessa kasvikset on hyvä antaa raakana ja pieneksi pilkottuna, esim. raasteen muodossa.

Kissan kuivaruokaa on käytetty siileille pieninä määrinä lähinnä herkuiksi ja pureskeltavaksi hampaiden hoitoon. Laadukkaasta, viljattomasta ja vähärasvaisesta kissan kuivaruuasta korkealla lihapitoisuudella (esim. Applaws) ei ole sinänsä haittaa siilille sen enempää, kuin kasviksista, kunhan määrä pidetään muutamassa raksussa per päivä. Kissan ruuassa on aina jotain kasvisperäistä täytettä, kuten viljaa, maissia, riisiä tai kasviksia, joiden vaikutus on siilin ruuansulatuksessa sama, kuin itse kasviksilla. Osassa kissanruuista on myös keinotekoisia väri-, maku- ja muita lisäaineita. Sanomattakin on selvää, että ainakaan hyötyä niistä ei ole siilille.

Kiellettyihin ruoka-aineisiin voidaan lukea kaikki maustetut, suolatut ym teolliset ruuat, kuten makkarat, leikkeleet jne. Pähkinät ja siemenet eivät rasvaisuutensa puolesta sovi siilille, ja raakaa järvikalaa tulee välttää sen sisältämän tiaminaasi-entsyymin ja loisten vuoksi. Tiaminaasi-entsyymi tuhoaa elimistöstä B-vitamiinia ja voi näin aiheuttaa siilille B-vitamiinin puutoksen. Raakapakasteena löytyvää lohta ja seitiä voi antaa siilille myös raakana.

Kaiken edellä olevan tarkoituksena on vain auttaa ymmärtämään siilin ruokinnan haasteita ja erityispiirteitä, ei tehdä sitä kuulostamaan vaikeammalta, kuin se on.

Siilin annoskoko on siilistä ja ruuasta riippuen yleensä jotain 2-4 rkl välillä.

Esimerkkinä, jos siili syö päivittäin yhteensä n. 2 rkl, siitä min 1⅓ rkl on hyvä olla sirkkaa, kuoriaista, torakkaa, kalkkimatoa tm vähärasvaista hyönteistä, max ⅓ rkl toukkia ja n. ⅓ rkl lihaa, kalaa, munaa tai vastaavaa. Lisukkeita ei ole pakko antaa siilille joka päivä, vaan yhtä hyvin sopii antaa niitä esim. joka toinen päivä noin ⅔ rkl tai kolmen päivän välein 1 rkl.

Jokaisella aterialla on hyvä antaa siilille jotain ravinnelisää. esim Nutrobalia. Sen annostus on valmistajan ohjeen mukaan n. 1/8 tl yhtä painokiloa kohti, eli siilin kohdalla aivan minimaalisen pieni hyppysellinen ruuan päälle päivittäin.

Ulkomaisten lähteiden mukaan siili tarvitsisi ravinnostaan kuitua 10-15 %, ja tästä syystä siili voi hyötyä jostain kuitulisästä. Kuitua siili saa lähinnä hyönteisten kitiinistä, ja ulkomailla siileille käytetäänkin kuitulisänä kitosaania (Chitosan powder). Suomessa siilin kuidun tarpeeseen tai saantiin ei ole kiinnitetty huomiota, ja asian ollessa ulkomaillakin vielä melko tuore, tutkimuksia tai kokemuksia kuitulisän hyödyistä ei pitkältä aikaväliltä löydy.